Ei saa peittää - Får ej övertackas

April 28, 2017

Tällä viikolla oltiin sosiaalisia, voi veljet! Ei paljon toimistotuoleja kulutettu, koska saatiin toimistolle vihdoinkin sohva, jota kuluttaa, sekä käytiin isolla kirkolla katselemassa lokkeja.

 

Sohvahan hankittiin samalla periaatteella kuin yritystä kuuluu johtaakin: mahdollisimman halvalla ja mielellään delegoimalla. Ilmainen sohva olisi pitänyt noutaa, mutta saatiin kympin vaivanpalkalla tyypit roudaamaan se sisälle asti. Sohva on ehdottomasti paras sohva, mikä meillä on koskaan ollut ja samalla ainoa. Mutta hyvä siinä on nukkua tehdä töitä. Sopivasti kesän kynnyksellä hankittiin myös öljylämmitin tuomaan lempeää tunnelmaa toimistolle, kun avotulesta kuulemma niuhotetaan tällaisissa historiallisissa rakennuksissa. Kaupan kassaneidille päivän ensimmäinen asiakaskohtaaminen oli varmaan sitä luokkaa, että se joko antoi voimia loppuviikkoon tai tuhosi uskon ihmiskunnan tulevaisuuteen. Kassalla keskusteltiin öljylämmittimen öljynvaihtovälistä, katsastustarpeesta sekä siitä, miten termostaatin rajoittimen saa revittyä irti, jotta saataisiin mahdollisimman hyvä vastine sijoitukselle lämpöarvojen muodossa. Takuukuittia ei varmaan tarvitse säilyttää. Kokoaminen meni sillä perinteisellä metodilla, eli käyttöohjeet roskiin, pään raapimista, patterin kääntäminen ylösalaisin, pohdintaa siitä, saako sitä edes kääntää ylösalaisin (kun eihän autoakaan saa kääntää ja siinäkin on öljyä), ohjeet roskiksesta ja aloitus kohdasta 1: “Käännä patteri ylösalaisin”. Ostettiin siis ilmeisen hyvä kampe, parempi kuin suurin osa autoista. Patteria ei kuitenkaan saa peittää, mutta auton saa. Missä logiikka tässäkin? Kysynkö LVI-puolelta vai autonvalmistajilta? En kysy.

RIIKKI-KII!

 

Mutta niin, käytiin siellä isolla kirkolla myös! Mielissään kaivettiin kesätakit varastosta kun kerrankin tuli lähdettyä lämpimään etelään, Oulussa kun on aina kylmä ja kostea merituuli. Helsingissä meitä tervehti lokkien lisäksi kylmä ja kostea merituuli, mikä laittoi meidät uudelleenarvioimaan omaa vaatetustamme sekä siinä onnistumista. Onneksi toisena päivänä oli jo juhannuslämpötilat, eli kaiketi plussan puolella. Muutenkin tuo matkailu ja sen organisointi on vähän toissijaista, kun uppoutuu kirjoittelemaan sisältöjä asiakkaille. Juurikin siitä johtuen menomatka tapahtui lentokoneella ja paluumatka junalla. Invavaunussa. Koliikkivauvojen vieressä. Paikallisliikenteessäkin oli kivaa tunnelmaa, kun oltiin menossa palaverista seuraavaan ja Ville toimi oppaana, tietäen tarkkaan, mihin mennä seuraavaksi. Kesken innokkaan selostuksen keskeytin Villen kysyäkseni, joko oltiin menty oman pysäkin ohi. “Aikoja sitten” oli vastaus, jonka jälkeen innokas selostus jatkui, kuin ei olisi koskaan katkennutkaan. Eikä se yleensä katkeakaan. Tuijotin tyhjyyteen ja hyväksyin kohtaloni - mies todellakin tiesi mihin oltiin menossa. Ja hyvä niin, se on toimitusjohtajassa tärkeä piirre.


Juna jyskyttää vanhaa ystävää.
En mä nää.

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

Lue ainakin nämä

Case: Fiskars

April 27, 2018

1/3
Please reload

Viimeisimmät blogitekstit
Please reload

Arkisto
Please reload

Ota yhteyttä

Kaarnatie 24

90530 Oulu

​​

Tel: 040-7211102

info@varri.net

  • Black Facebook Icon

© Várri Oy  2018